sunnuntai 9. elokuuta 2009

Gonahdus

En tiedä missä vaiheessa se tapahtuu, mutta jossain vaiheessa boheemius iskee. Kaikkeen alkaa olla niin tottunut, ettei mistään jaksa huolehtia. Kaikki on niin tuttua, ettei ole enää syytä pelkoon. Hiukset kasvavat ja ryhti huononee. Ainoa, jota tekee täydellä tarmolla on kammanpiikkien katkominen. Gonahdus.

Itse olen tainut jossain määrin olla gona, eli huolimaton laiskuri alusta saakka. Petaaminen ei ole oikein koskaan ottanut sujuakseen tarpeeksi siististi ja nopeasti, tavaroita unohtuu usein ja lahkeet roikkuvat lähes poikkeuksetta. Virallinen selitykseni on, että minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin jonninjoutavat yksityiskohdat, mutta totuus on, että joskus kyllä yritin. En tiedä missä vaiheessa on virallisesti sallittua heittäytyä veltoksi, mutta käsittääksenin olemme ylittäneet sen rajan. Huonot uutiset ovat, että gonahduksen tuoma apatia on rokottanut myös lukuprojektiani. En ole vieläkään lukenut edes 20 kirjaa. Suurta menestystä tästä operaatiosta ei siis ole tulossa, ei ainakaan alkuperäisten suunnitelmien mukainen.

Mutta siihen tärkeimpään, työntekoon gonahdus ei vielä ole vaikuttanut. Tällä hetkellä teen enemmän, ja omasta mielestäni myös parempaa työtä kuin koskaan aikaisemmin. Toimituksen vastuun siirtyessä uudelle sukupolvelle, on työn monipuolisuus ja mielekkyys avautunut aivan eri tavalla. Lehti on meidän, voimme tehdä sillä mitä haluamme. Ainakin melkein. Kun on ymmärtänyt, että tätä työtä kannattaa tehdä itselleen, tehdä lehtijuttuja asioista jotka kiinnostaa itseään, jotka omastakin mielestä ovat hyviä, saa tästä niin paljon enemmän hyötyä irti.

Gona-mörön pää on jo kurkistanut työn puolelle. Loppu häämöttää vain kahden kuukauden päässä, ja uudet toimittajat saapuvat kuukauden kuluttua. Vedämme siis viimeisiä henkosiamme. Se on rohkaisevaa, mutta myös lamauttavaa. Matka tuntuu aina pisimmältä loppusuoralla. Pieleen tämä ei kuitenkaan tule menemään, sen verran tiukkoja paikkoja on jo koettu, ettei tässä enää osaa pelätä stressiä. Asiat hoituvat lopulta, kun vain tekee jotain sen eteen.

Ilmiönä gonahdus on aika sympaattinen. Laiskottelu ja välinpitämättömyys itsessään ovat ärsyttäviä piirteitä, mutta olennainen osa gonahtamista on se, että se pahenee loppua kohden ja sitten kaikkoaa kokonaan, kun kuukausien taival päättyy.

Ei kommentteja: