Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
José Saramago – Kertomus sokeudesta
Imre Kertész – Kohtalottomuus
Italo Calvino – Paroni puussa
Isänmaallisuudesta ja mieltymyksestä Tove Janssonin kirjoituksiin päädyin ensimmäiseksi "Kunnialliseen petkuttajaan". Janssonin idylliset (mielestäni maailman parhaat) kuvaukset suomalaisesta talvesta tekivät kovin vahvan vaikutuksen lukiessani kasarmilla. Siellä talven rauhaa ja puhtautta on vaikea nähdä samalla tavalla. Olen muutenkin huomannut oppineeni arvostamaan kirjojen ympäristökuvauksia paremmin armeija-aikanani. Mainitsin jo aiemmin, kuinka hienosti Hemingway sai minut karibialaiseen tunnelmaan "Kirjavassa satamassa". Tämänkaltaiset miljöönvaihdokset antavat mahdollisuuden rauhoittua ja unohtaa kaikki joutava hätäily.
Pääteeman löytäminen "Kunniallisesta petkuttajasta" ei onnistu ainakaan minulta. Romaani kertoo aivan liian paljosta. Rakkaudesta, identiteetistä ja kunniasta. Itsepetoksesta, uskollisuudesta ja ystävyydestä. Minulle teema oli kuitenkin rehellisyys.
Mikä se kunniallinen petkuttaja sitten oikein on? Kirjassa hän on nuori nainen, joka on tunnettu harvinaisesta suorapuheisuudestaan. Hän ei ole mukava, mutta kertoo kysyttäessä suoraan mitä ajattelee, johti se sitten kuinka epämiellyttäviin tilanteisiin tahansa. Terävänä naisena hän kuitenkin ymmärtää, ettei rehellisyys koko maata peri. Rehellisenä pidetty henkilö on petkuttajista vaarallisin.
Armeijassakin ollaan rehellisiä. Kaikki mitä sanotaan on totta. Joskus olosuhteet muuttuvat, tai sitten eivät, mutta aina ei tapahdu niin kuin on sanottu. Sille ei voi mitään, eikä ole syytä välttää sitä. Joskus on vain käynyt mielessä, että miksi ylipäänsä antaa tietoja esimerkiksi marssin pituudesta tai kestosta, kun kukaan ei niitä kuitenkaan kuuntele. On vain turhauttavaa laskea tunteja tekaistuun määränpäähän, jopa turhauttavampaa kuin epätietoisuudessa leijuminen. Sitä ainakin sotaväessä riittää, mutta kaikkeenhan tottuu. Toinen asia on sitten tornihuhut, mutta niistä ja rehellisyydestä ei kyllä voi samana päivänä jutellakaan. Petkuttajia, mutta kunniallisina emme heitä koskaan erehtyneetkään pitämään.
5 kommenttia:
Hei!
Sulla on tosi kiva blogi, joka perustuu hyvään ideaan :) Käyn lukemassa säännöllisesti, ja saan samalla hyviä kirjavinkkejä!
Yksi kysymys: miten teit tuon kirjahyllyn ja lisäät siihen kirjat tuossa sivupalkissa? Se on nerokas idea ja jos tekisin "lukublogin" liittäisin sen mielelläni itsellenikin!
Terkuin: nirppu
Hei nirppu!
Kiitos mukavasta palautteesta, on aina hauska huomata, että joku tosiaan seuraa kirjoittelujani.
Kirjahyllyn olen itse askarrellut Photoshopilla. Systeemi on suoraansanottuna aika huono, skannaan jokaisen lukemani kirjan selkämyksen ja liitän sen hyllyyn. Tee-se-itse-malli siis kyseessä, valitettavasti. :/
Ok, kiitos tiedosta! Kova homma siinä taitaa olla, mutta voin lohduttaa, että näyttää tosi hienolta :)
nirppu
Mielenkiintoinen blogi sinulla. Lukuvinkkejäkin näköjään löytyy.
Onko omaa teosta tekeillä?
Itsellä oli armeija-aikana kasarmilla mukana luettavaa peräti yhden kirjan verran. Sota ja Rauha tuli intissä luettua.
Kiitos, Timo K.
Romaanin kirjoittaminen on ollut haaveeni jo pienestä saakka. Vielä en ole ryhtynyt kuitenkaan tosissaan kirjoittamaan, en ole kokenut vielä tarpeeksi ryhtyäkseni kertojaksi.
Venäläinen kirjallisuus kiehtoo ja aion ehdottomasti lukea Sodan ja rauhan ennemmin tai myöhemmin. Mutta intin aikana se tuskin tapahtuu.
Lähetä kommentti