Vastaus

Sain vihdoinkin luettua Richard David Prechtin "Montako minua on?". Erinomaisesti kirjoitettu ja inspiroiva filosofiankirja. Tässä hieman Prechtin herättämiä ajatuksia.

Tarkoituksen etsiminen on minulle hyvin tärkeää. Raskainta armeijassa on ollut juuri ne hetket, kun olen ymmärtänyt, ettei tekemisilläni ole käytännössä mitään tarkoitusta. Pelkään, ettei minulla ole väliä. Jos kuitenkin katsotaan kokonaisuutta, on tekemiseni intissä olleet aivan yhtä merkityksellistä (jos ei jopa merkityksellisempää) kuin viiden tavallisen elämän kuukauden aikana. Olen tehnyt ihan hyödyllisiäkin asioita. Mutta ei niistä sen enempää tässä tekstissä.

Tarkoitukset ovat hyvin tärkeitä muillekin selkärankaisille. Kaikessa on oltava jokin juju, tärkeä tarkoitus. Ongelma ilmenee viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee se "miksi?" johon ei enää löydy vastausta. Mitä nopeammin se tulee, sitä turhemmalta tekeminen tuntuu. Armeijassa tämä "miksi?" on tullut usein aivan liian aikaisin. Miksi jonottaa näin hitaalla tavalla, kun ajasta on kuitenkin puute? Miksi jakkarat on käännettävä tiettyyn suuntaan? Miksi aina minä?

Kuten oikeassakin elämässä, ovat onnellisimmat he, jotka ymmärtävär katkaista turhauttavan miksi-ketjun ajoissa. Ellei niin tee, joutuu lopulta kohtaamaan viimeisen kysymyksen ja siinä vaiheessa peli on jo menetetty. Aika mielenkiintoista että niin moni läpi aikojen on etsinyt vastauksien vastausta, kaiken ratkaisua. Miksi me ylipäänsä olemme täällä? Itse en ainakaan pysty edes kuvittelemaan tyydyttävää vastausta kysymykseen.

Mikä tällainen vastaus voisi olla? Se, että palvelemme vain suurempaa auktoriteettia? Entä minkä takia hän on olemassa? Saadaksemme ikuisen onnen palkinnoksi hyvästä suorituksesta? Ikuinen onni on paradoksi. Jos kaikki menee hyvin, ei hyvyyttä enää ole. Ei kuulosta palkinnolta minun korvissani.

On olemassa parempiakin vastauksia, kuten toisten auttaminen ja onnen etsiminen. Mutta minä en usko, että tärkein kysymys hienoa maisemaa katsoessa on "minkä ihmeen takia?" Vaikka niin minulle on nykyisessä koulussani opetettu. Niin kauan kuin kysymykseen "miksi ei?" ei löydy hyvää vastausta, on turha kysellä sen enempää.

Leo Tolstoi kirjoitti, ettei onni perustu siihen, että voi tehdä mitä haluaa, vaan siihen, että haluaa aina tehdä sitä mitä tekee. Sitten on enää vain selvitettävä mitä itse haluaa. Sen ei pitäisi enää olla mahdoton kysymys.