Operaatio: Suoritettu

Puolityhjien penkkirivien välissä puikkelehtii levottoman näköinen ja hieman oudon hajuinen mies. Epäsiistiä partaa ja tukkaa löytyy, mutta se ei menoa haittaa. Hän istahtaa hetkeksi, katselee ympärilleen, nousee ylös, laskee muovipussinsa, kiipeää seuraavalle penkkiriville vain toistaakseen saman koreografian uudestaan. Päällään hänellä on siisti, valkoraidallinen pusero. Sen ansiosta mies on varmaan päässyt sisälle tämän vuoden kirjamessuille.

Lippe Suomalainen istuu lavalla, mutta kokee rökälemäisen tappion miestä vastaan kiivaassa kilpailussa, jonka palkintona on minun huomioni. Lopulta mies asettuu penkkiriville makaamaan. Tunnen lievää paheksuntaa, mutta samalla ylpeyttä. Tuokin mies on vapaa, ajattelen, kunnes joku käy hakemassa vartian ja ukko taluutetaan kohteliaasti pois muiden nähtäviltä.

Siitä on nyt kaksi viikkoa, kai. Minulla ei ole enää ajantajua. Tänään ei ole mitään jäljellä.

En tiedä onko tämä vain illuusiota, mutta tuntuu kuin maailma olisi kovin sotakeskeinen nykyään. Eihän täällä puhuta mistään muusta kuin Afganistanista, Irakista, al-Qaidasta ja Puolustusvoimista. Sama kirjamessuilla. Tuntui melkein kuin kaikki suomalainen kirjallisuus rakentuisi sodan ympärille. Oli Laila Hirvisaaren ja jonkun toisen, jonka nimeä en nyt millään muista, kertomuksia sodasta kärsivistä lapsista ja naisista, Kjell Westön uusi best-seller sodanjälkeisen sukupolven kasvamisesta, Sofi Oksasen näkemyksiä sodasta.

Joko minä haeuduin alitajuisesti sota-aiheisiin esiintymisiin, tai sitten niitä on aivan järjettömän paljon. Hirvisaari totesi, ettei sotaa kauheampaa ole. Ehkä se onkin vastaus, että kipeät aiheet synnyttävät eniten tekstiä.

Aloitin Operaatio Lukutoukan yksin ja täysin tietämättömänä armeijasta. Päätin sen täpötäysillä kirjamessuilla, löytäeni itseni nyökkäämässä niskani kipeäksi kuunnellessani muiden toteuttamia Operaatioita. Vähäpätöistähän tämä oli romaaniin verrattuna, mutta olen silti tyytyväinen.

Tajusin eilen, etten tule varmaan koskaan tuntemaan itseäni vapaammaksi kuin nyt, juuri varusmiespalvelukseni päättäneenä. Miltä se sitten tuntuu? Tuntuu kuin kauan odotetusta lahjapaketista olisi löytynyt yksipyöräinen.

Oli tämä kuitenkin upea taival.