Hyllymetrillinen joulua

Lähes ainoastaan kovia paketteja tänäkin jouluna. Iloisena yllätyksenä huomasin kuitenkin, että kaikki kirjat vaikuttavat erittäin hyvällä harkinnalla valituilta. Yleensä saan kirjoja, joiden kuuluisi kiinnostaa, mutta tänä vuonna aion ehdottomasti lukea kaikki saamani kirjat. Aloin saman tien lukea Kalle Haatasen nihilismistä kertovaa kirjaa "Ei voisi vähempää kiinnostaa". Kirja taisi olla pieni piikki isältä. Nihilismi on ollut jonkunlainen teema minulle tänä vuonna. Täytyy myöntää että lahja oli osuva. Sisältö on raskasta luettavaa, mutta erittäin kiinnostavaa.

Haatasen kirjan valitsin ohuutensa takia, massiivisemmat lahjakirjat eivät oikein sovi joululukemiseksi. Kaiken syömisen ja elokuvankatselun jälkeen ei suurempien lukuprojektien aloittaminen houkuta. Sen takia valitsin toiseksi kirjakseni Anna-Lena Laurénin Venäjästä kertovan "De är inte klocka, de där ryssarna" (Hulluja nuo venäläiset). Venäjästä kiinnostunut kun olen, on kirja kuin minulle tehty. Lukeminen herättää samalla halun matkustaa Venäjälle sekä suuren kiitollisuuden siitä, että saan asua Suomessa.

Ennen armeijan alkamista aion siis lukea ainakin nämä kaksi kirjaa. Saatan lukea vielä yhden lisää, mutta muuten joudun lukemaan loput Dragsvikissä. Vaihtoehtoisesti kirjat saavat jäädä hyllyyn pölyttymään Operaatio Lukutoukan ajaksi, mutta sitä maltan tuskin tehdä. Hyviä kirjoja minä joka tapauksessa sain. Muun muassa Richard Masonin, Susanna Alakosken, Paul Austerin ja suuren suosikkini Erlend Loen kirjat löytyivät lahjapaperien uumenista.

Kaksi viikkoa jäljellä. Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta kuinka suuresta muutoksesta on kyse.