Jossain määrin olen jo laatinut suunnitelman. Olen siinä mielessä onnekas, että minulle on jo alusta asti ollut selvää, että jatkan opintojani intin jälkeen. Missään vaiheessa en ole joutunut tosissaan pohtimaan, mihin joudun tämän kaiken jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla olisi isoja muutoksia edessä.
Yritän parhaani mukaan ohjata harmaissa syntyneen tarmoni järkevään toimintaan. Minulla on tapana jäädä roikkumaan, tappamaan aikaa jos sitä on liikaa. Tällä kertaa sisuuntuminen menee täysin hukkaan, jos näin käy.
Pian se oikea elämä alkaa. Minun pitäisi tienata rahaa, opiskella ahkerasti ja itsenäistyä. Korjaan, ei pitäisi, vaan aion. Vaikea sanoa näin suoralta kädeltä olenko kasvanut palveluksen aikana, mutta vähän siltä kyllä tuntuu. Mutta siitä lisää viimeisessä merkinnässäni.
Vielä lopuksi voisin mainita Paul Austerin, jonka teosta "Yksinäisyyden äärellä" luen parhaillaan. Kirja on yhtä ajatusvirtaa. Raskasta, mutta loppujen lopuksi yllättävän järjestelmällistä luettavaa. Luin juuri ennen tähän istumista mielenkiintoisen kappaleen. Siinä Auster käsittelee tosielämän merkityksettömyyttä.
Jos fiktiivisen kirjan henkilön kotiavain katkeaa lukkoon, tapahtuu se jostain syystä. Useimmiten se merkitsee jotain täysin muuta kuin itse konkreettista tapahtumaa. Se voi olla metafora henkilön elämäntilanteesta, mielentilasta tai tulevaisuudesta. Tosielämässä se ei taas tarkoita yhtään mitään. Austerin päätelmä tästä on se, ettei tosielämässä ole merkityksiä, on vain tosiasioita.
Ehkä juuri tuolla hetkellä A. tajusi, että hän ei saisi maailmasta koskaan otetta.
Se taitaa olla jokaisen palveluksensa päättävän varusmiehen suurin haaste. Luoda merkityksiä ja saada taas ote maailmasta.
3 kommenttia:
Näinkö nopeasti se aika meni? Olen seurannut blogiasi alusta asti. Jännä huomata, miten olet alun jälkeen laajentanut blogisi käsittelemään lukemiesi kirjojen lisäksi muitakin intissä/intin kautta tekemiäsi havaintoja. On ollut ilo lukea ajatuksiasi ja totta kai ollut mielenkiintoista seurata mitä kirjoja olet intin aikana valinnut luettavaksesi ja mitä olet saanut niistä irti.
Haluaisin kysyä että mikä lukemistasi kirjoista antoi sinulle eniten, tavalla tai toisella?
Ideasi blogiin oli hyvä, siksi alunperin rupesin tätä seuraamaan, ja tarkkanäköisten huomioidesi ja sanavalmiin tyylisi ansiosta mielenkiinto on säilynyt läpi "matkan". Kiitos siis blogista ja ajatuksiesi jakamisesta. Kaikkea hyvää jatkoon!
Blogi muotoutui aika erilaiseksi kuin olin sen aluksi suunnitellut. Lukemisesta ei tullutkaan niin keskeinen osa palvelustani kuin luulin.
Lukemani kirjat olivat hyvin erilaisia. Tämän projektin aikana pääsin muun muassa pureutumaan sodan sieluun ja tutustumaan ilmiöön nimeltä Stieg Larssoniin.
Tuntematon sotilas antoi hyvin paljon, ja vaikutti varmasti eniten omaan varusmiespalvelukseeni. Se auttoi ymmärtämään omaa ja muiden käyttäytymistä sekä tarkoitusta kaiken takana.
Suurimpana lukukokemuksena pidän kuitenkin Philippe Claudellin Varjojen raporttia. Romaani inspiroi, kosketti ja laittoi miettimään. Sen lisäksi se tuntui kertovan minusta, juuri sillä tavalla kuin hyvät kirjat tekevät. Parhaimmillaan kirjailija, päähenkilö ja lukija tuntuvat sulavan yhteen.
Kiitos että jaksoit pysyä mukana alusta asti!
Ohi on!
terv. Lauri
Lähetä kommentti