lauantai 12. syyskuuta 2009

Muille maille

Olen matkustanut harvinaisen paljon varusmiesaikanani. En tiedä onko minulla siitä sen kummemmin kerrottavaa, mutta päätin jo, että tässä merkinnässä kerron matkoistani.

Toimittajana on tullut matkustettua tosiaan erittäin paljon, mutta enemmänkin kilometrejä olisin halutessani voinut taittaa. En oikein osaa sanoa miksi näin kävi. Kaikki matkani eri varuskuntiin ja muihin paikkoihin ympäri Suomea ovat olleet mukavaa vaihtelua tavalliseen toimistoarkeen. Jotenkin alati läsnäoleva laiskuus alkaa pistää hanttiin kun eteen ilmaantuu mahdollisuus matkata. Puolen vuoden aikana en ole tehnyt kuin puolisen tusinaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Se ei ole mitenkään hirvittävän paljon.

Paras matkani kotimaassa oli kyllä uuden SA-kaupan avajaiset Hämeenlinnassa. Käytetin inttitavaran myymälä avattiin oikein juhlallisesti. Hyväntuulista ja ystävällistä väkeä. Varusmiehelle tuli samalla kotoisa ja vieras olo. Miksi kukaan ei hauku minua?

Armeijatavaran kerääminen tuntuu vähän etäiseltä harrastukselta, mutta totesin, ettei se sen kummempi harrastus ole kuin postimerkeillä puuhastelu tai laskuvarjohyppääminen. Harrastuksissa ei ole tarkoitus olla järkeä, se on vain ajanvietettä. Vanhojen ukkojen reaktioita oli hauska seurata. Joku tuli esittelemään YK-kangaslappuja, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole vieläkään mitään aavistusta. Olivat kuulemma maksaneet vain 2 euroa kappale.

Mutta takaisin matkoihin. Muutaman reissun tein vanhaan joukkoyksikkööni. Kummallista, kuinka nostalgista "kotiin" palaaminen oli, enhän viihtynyt tuolla juuri ollenkaan. Siitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, että tuosta varusmiespalveluksesta jäi vähintään yhtä monta muistoa kuin sen jälkeisestäkin, vaikka ajallisesti se ei kestänyt edes kolmasosaa tästä. Oli outoa nähdä kaikki paikat ilman pelkoa tai ahdistusta. Olin vain vieras. Kaverit ilahtuivat nähdessään eikä henkilökunta enää pelottanut. Herrainpelko tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä näin jälkeenpäin.

Hienoin matka tuli kuitenkin tehtyä vasta pari viikkoa sitten. Pari kertaa vuodessa lehdestä tehdään ulkomaanmatka, minulla kävi onni ja pääsin lentämään. Lennon kohteena oli Norjan Oslo. Päivän mittainen reissu oli täyteen pakattu ohjelmaa, ja kun palasin pimeään tupaan, tuntui kun olisin palannut aikakoneesta. Tupa näytti täsmälleen samanlaiselta kuin lähtiessäni ennen kuutta aamulla. Mitä sitten Norjassa tapahtuikaan? Ei mitään suurieleistä, mutta sain tavata paljon ihmisiä. Nyt voin todeta, että norjalaiset ovat hyviä tyyppejä. Ja että norjaa ymmärtää paremmin kasvotusten kuin puhelimitse. Tärkein havainto matkallani oli kuitenkin se, että minun on pakko muuttaa ulkomaille asumaan joskus. Olisikohan se sitten seuraava operaationi.

Ei kommentteja: